Skip to content

Tag: asiaa amerikasta

Outoja asioita Amerikasta – Top 10

  1. Lääkemainokset joissa sanotaan että “ask your doctor about X”.
  2. Drive through KAIKKI. Pankkiautomaateista alkaen!
  3. Ruokaa tilatessa kysytään miljoona ja yksi kysymystä. Suomessa kiinalaistakin ostaessa saa vaan ihan tavallista riisiä, eikä tarvitse valita viidestä vaihtoehdosta. Täällä saa fried ricea normaalin riisin sijasta, vaikka se on minun mielessäni niinkun oikea, tilattava annos.
  4. Parkkipaikkojen koko ja se, että ne ovat vinossa. Eli onnea allekirjoittaneelle, joka ajoi läpi ja tajusi liian myöhässä, ettei voikaan peruuttaa järkevästi oikeaan suuntaan.
  5. Ne punaiset solo-kupit. Ihan oikeasti. Näitä löytyy nyt meidänkin kaapista, ei vain leffoista.
  6. (Höhhö)Leipää syödään vähän kaiken kanssa ja mielellään vaikka joka päivä.
  7. Se, että how are you on hei tyyppinen tervehdys, eikä niinkään kysymys mihin pitäisi vastata.
  8. Kun vero lisätään tuotteiden hintaan vasta kassalla. Miten on tarkoitus osata ennakoda, että mitä kaikki oikeasti maksaa?
  9. Kolikkojen nimet – SOS! Välttelen kolikkojen käyttöä viimeiseen asti, koska en vieläkään ymmärrä koko tätä dime ja nickel systeemiä! En osaa myöskään tipata, vaan joko delegoin homman miehelle tai heidän sattumalla vain jotain ja toivon parasta. 
  10. Mittayksiköt yleisestikin. En osaa vastata yhtään mitään, kun ihmiset puhuvat lämpötiloista – 90 degrees mitä häh – tai etäisyyksistä. Tai että how many ouches haluan vaikka jauhelihaa kaupasta. 
1 Comment

Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan

Olin toissapäivänä ruokakaupassa, kun ohikulkija nappasi kiinni hihasta ja kertoi, että “Oh by the way, I love your hair! It’s so beautiful and you can just see it’s all natural”. Kummasti jäi hymy kasvoille.

Miksei Suomessa tule mieleenkään kertoa ohikulkijalle, että onpa sulla ihanat kengät, tai että miten ihmeessä sä saat sun hiukset näyttämään noin hyvältä? Täällä kohteliaisuuksia lauotaan ilman, että se on yhtään iso juttu. Eikä niihin kohteliaisuuksiin tarvitse edes vastata vähättelemällä ja toljottamalla vaivaantuneena maata.

Milloinkohan tähän rupeaa tottumaan niin, että saisi vaikka sen omankin suun auki ja oppisi kehumaan ihan muuten vaan? Jos vaikka vahingossa piristäisi jonkun toisen huonoa päivää.

Tänään poikkesin myös pankkiautomaatilla, missä vaihdoin muutaman sanan ohikulkijan kanssa, joka ihasteli “englantilaista aksenttia”. Pienikin, iloinen smalltalk piristi heti muuten varsin ahdistunutta ja ankeaa päivää. Samoin piristi se, että postin parkkipaikalla kohtasi katseet tuntemattoman kanssa ja molemmat hymyili. Ihan noin niinkun muuten vaan. Siksi, että on vaan ihan täysin normaalia hymyillä tuntemattomalle. Täällä sanoo välillä tuntemattomat kadullakin hei, jos sattuu kävelemään vastaan, ja vaikka ei sanoisikaan, niin ainakaan eivät kävele ohi lujempaa ja välttele katsekontaktia viimeiseen asti.

 

3 Comments

Rakkaudentunnustuksia siellä, rakkaudentunnustuksia täällä

Kävimme eilen vierailemassa J:n isoisän luona. Kun olimme lähdössä, vaihdettiin ovella vielä halaukset – ja “I love you”:t. Apua! Rakkaudentunnustuksien vaihtamisella tarkoitan sitä, että J:n isoisä sen sanoi ääneen ja minä hymyilin hämmentyneenä. Myöhemmin autossa J vielä totesi, että olisit sinä sen nyt voinut takaisin sanoa. Niin varmaan olisinkin, mutta tuntui niin älyttömän oudolta!

Pelkkään halailukulttuuriin on ollut vaikea tottua, vaikka harjoitusta on tässä viimevuosina saanut ihan tosissaan. Häissä meno oli se, että kukaan ei kätellyt ja kaikki vain halasivat ilman eri kysymyksiä. Kunnes sitten tuli se pariskunta, joka olisikin halunnut kätellä, ja minä suomalainen sitten luin eleet väärin ja halasin sen sijaan.

Kuitenkin – Miksi suomalaiselle on niin älyttömän vaikea sanoa, että minäkin rakastan sinua? Miksi niin viattomasta fraasista pitää saada mielessään aikaan sen luokan ongelma, ettei sitten loppupeleissä osaakaan sanoa yhtään mitään?

Amerikkalaiset eivät tunnu I love youn ääneen sanomista kahteen kertaan miettivän. Se tulee suorastaan ihailtavan luonnollisesti ja aidosti.

blank
Suurinpiirtein tältä varmaan näytin.
Leave a Comment

Penn State College Tour

Tiedättekö ne Amerikkalaiset sarjat ja leffat, joissa 17-18 vuotiaat menevät vanhempiensa ja oppaiden kanssa kävelemään tulevalle yliopistokampukselle? Me satuimme kuulumaan eilen tähän samaan porukkaan.

IMG_4474

J:n ykkösvalinta kouluksi on tällä hetkellä Penn State University, joka sijaitsee State Collegessa. Meidän oli alunperin vain tarkoitus käydä nopeasti vilkaisemassa kampusta ja kysymässä muutama kysymys, mutta jotenkin hommaan menikin sitten ihan koko päivä. Ensin meidät iskettiin tunnin infoluennolle, joka osoittautui ennemminkin myyntipuheeksi. Myyntivaltteja olivat kouluajan ulkopuoliset aktiviteetit, kerhot ja erilaiset vapaaehtoisohjelmat – ei suinkaan se, että yli 80% opiskelijoista sijoittuu työelämään 6 kk sisällä. Vapaaehtoistyötä opiskelijat tekivät hämmentävän paljon, ja vielä todella isolla kaliiperilla. Mm. sellainen ohjelma kun THON (46 tunnin tanssimaraton) oli kerännyt jo yli 100 miljoonaa lasten syöpien hoitoon.

Koulussa oli tarjolla yli 160 pääainevaihtoehtoa. Kampuksia on ympäri Pennsylvaniaa. Pelkästään tämä ns. pääkampus oli ihan valtavan iso: paljon isompi kun suomalaiset pikkukaupungit. Pelkästään se, että kampuksella on oma suuntanumero, palolaitos ja sairaala, kertonee jotain. Opiskelijoita on lähemmäs 100 000. Oppaat osasivat kierroksella kertoa, että koulu tuli ensin, ja kaupunki rakennettiin sitten sen ympärille. Pelkkiä koulurakennuksia oli niin monta, että laskuista putosi heti kättelyssä, ja dorm-rakennuksia ihan yhtä lailla. Päästiin tutustumaan myös yhteen dorm-huoneeseen ja J:ltä tuli heti yllättynyttä kommenttia, että merijalkaväen asuintilat olivat parempia – ja niitä ei todellakaan tunneta mukavuudesta ja laadusta.

IMG_4468

Opiskelijoille oli tietysti tarjolla myös roppakaupalla kahviloita (niin tunnettuja, kuten Starbuckseja ja Dunkin Donutseja, kun pienempiä ja tuntemattomampiakin), ravintoloita, vaate- ja kenkäkauppoja ja kirkkoja. Useat kaupat oltiin pyhitetty vain ja ainoastaan koulun ns. fanitavaralle. Se oli ymmärrettävää, koska alusta asti oli selvää, että myös collegekulttuuri oli tismalleen sitä, mitä elokuvat antoivat ymmärtää: kaikkialla kuului “we are” “penn state” huutoa ja puolilla tuntui olevan päällä koulun paita. Ne opiskelijat, joille puhuttiin, tuntuivat määrittelevän itsensä lähinnä koulun kautta. Oppaat puhuivat myös siitä, miten monilla perheillä oli tapana, että joka ikinen uusi sukupolvi kävi aina nimenomaan Penn Statessa.

Kirjasto ansaitsee erityismaininnan yli 7 miljoonalla kirjallaan. Tilat olivat klassisen kauniit ja tarjosivat oikeastaan kaiken, mitä kaivata saattoi, ja vähän enemmän.

IMG_4477

Kampukseen kuului tietysti myös valtava futisareena. Oppaat sanoivatkin, että koulussa on construction season (kesä), THON season ja football season. Kausilipun omalle areenalle saa kuulemma 220 dollarilla, mutta ne myydään yleensä loppuun noin 2-3 minuutissa.

Luentokoot vaihtelevat tässä valtavassa koulussa 20 hengestä aina 700 henkeen. Opettajia on yksi per 17 oppilasta. Oppaat mainitsivat myös sellaisen, että opettajien on pakko pitää ns. vapaita, avoimien ovien toimistoaikoja aina yhtä paljon, kun mitä pitävät tunteja viikossa. Tällä ajalla opettaja ei saa esimerkiksi tehdä omaa tutkimustyötään tai arvostella kokeita, heidän pitää vain olla valmiita vastaanottamaan oppilaita. Jos oppilaita ei tule, he tuijottavat vaikka seinää.

IMG_4471

Jos State Collegeen sattuu joskus piipahtamaan, on pakko käydä testaamassa myös Berkey Creamery. Jäätelömaut sekoittavat food sciencen opiskelijat ja ne ovat kuulemma niin puhtaita, että makuja ei missään nimessä saa sekoittaa. Aikoinaan on itse herra presidenttikin käynyt paikassa ja yrittänyt makuja yhdistellä, mutta edes hänelle ei myönnetty poikkeuslupaa.

Lisäksi mieleen jäi sellainen, että kun koulu oli vasta aluillaan, jokaisen opiskelijan 0li pakko tehdä 3 tuntia töitä työmaalla ja auttaa rakentamaan uutta rakennusta.

IMG_4483

Näin meillä!

Leave a Comment

Mikä on oudoin asia Amerikassa

“So what’s the weirdest thing?”, kysyi J:n kaveri, kun istuttiin porukalla syömässä. Vastasin saman tien, että ruoka.

Ei edes se ruoan käsittämätön määrä tai se, että kaikki on peitetty sokerilla ja rasvalla, vaan se, että kaikki tuntuu pyörivät ruoan ympärillä. Ruokaa on ihan kaikkialla. Sitä syödään palkinnoksi ja lohdutukseksi. Joskus syödään ihan muuten vaan. Autoonkin ostetaan aina jotain naposteltavaa. En ihmettele yhtään, miksi lohturuoka on täällä iso juttu, amerikkalaisilla kun tuntuu olevan ruokaan ihan erilainen suhtautuminen kun nyt vaikka suomalaisilla.

Jos puhutaan jostain kaupungista, niin puhutaan siitä, että mikä ruoka on juuri sen paikan erikoisuus ja missä kannattaa käydä syömässä. Häävalmistelutkin aloitettiin siitä, että mitä syödään. Jokainen ns. turistikohde, nähtävyys ja muuten vain kiinnostava paikka on täytetty ylitsepursuavalla ruokatarjonnalla.

Siinä missä meillä mennään kaverin kanssa kahville, niin täällä mennään syömään. Tähän vaikuttaa tietysti sekin, että täällä ulkona syöminen on paljon halvempaa kun Suomessa. Ei minulla vaan olisi ollut Turussa varaa käydä ravintolassa neljää kertaa viikossa. Tuntuu, että täällä noutoruoka lasketaan kotiruoaksi, kerta se kotona syödään. Jos päivä kuluu sosialisoimassa, niin päivä kuluu samalla myös syödessä. Puolet ajasta allekirjoittanut on voinut pahoin, kun ruokaa on ollut tarjolla niin älyttömiä määriä ja niin usein.

Ruokaa on helpompi löytää kun vettä.

2 Comments

4th of July

4th of July osui tänä vuonna maanantaille, joten koko viikonloppu oli 4th of July weekend. Useimmat taitavat saada aina varsinaisen juhlapäivänkin vapaaksi töistä, mutta koska useimmille on tiedossa suurempaa ajanviettoa koko perheen kesken, on helpompi juhlia viikonloppuna.

Meillä ohjelmaan ei kuulunut oikeastaan mitään muuta tavallisesta poikkeavaa kun sunnuntain ilotulitukset. Paikka oli aivan älyttömän kaunis – ja täpötäynnä. Puistossa oli tarjolla erillisiä grillipisteitä, jotka oli varmaan pitänyt varata kuukausitolkulla etukäteen. Muuten viihdykkeenä oli mm. pomppulinna, lentopalloa ja musiikkia ja juontoa.

Monet olivat tulleet paikalle koko perheellä. Olut virtasi, ruokaa oli valtavat määrät ja monella oli mukana palloja ja pihapelejäkin.

IMG_4198
Kokeiltiin ja jeesusrokki soi.
IMG_4191
Aiheeseenhan tämä ei varsinaisesti liity, mutta oli pakko räpsäistä kuva.
IMG_4193
Samanlaisia lippuja näkyi kaikkialla, kuten asiaan kuuluu!
IMG_4185
Veden äärellä kun oltiin, niin monet myös ihailivat ilotulitusta kätevästi veneistä käsin.

IMG_4195 IMG_4231
IMG_4305 IMG_4366 IMG_4369

2 Comments

Huomioita asuntometsästyksestä

  • Uuni ja hella eivät ole keittiössä itsestäänselvyyksiä. Ne vaikuttavat itseasiassa olevan sen verran harvinaisia, että niiden mahdollista löytymistä mainostetaan erikseen.
  • Keittiön asiaa ajavat cooktopit, liikuteltavat miniuunit ja mikrot. Kitchenette on selkeästi uusi keittiö.
  • Lanai on ulkoterassi, missä on lattia ja katto, mutta ei seiniä. Eli katollinen patio.
  • Kolikoilla toimivat pesukoneet ja kuivaajat asuinnoissa ovat oikeasti totta.
  • Eikä ole ihme, jos pesukoneelle ja kuivaajalle ei löydy koko kiinteistöstä paikkaa ollenkaan.
  • Jos pesukone ja kuivaaja löytyvät, ne ovat mitä todennäköisemmin lanain yhteydessä.
  • Vuokrailmoituksissa kerrotaan, kuinka pitkä ajomatka on tiettyihin ostoskeskuksiin, rannoille ja muihin isoimpiin kohteisiin. Miksei näin tehdä Suomessa?
  • 1800 dollarilla kuussa voi saada samalta alueelta mitä tahansa kahden makuuhuoneen, oman pihan, kahden parkkipaikan ja uima-altaan ja yhden, kellarista löytyvän makuuhuoneen väliltä.
  • Parkkipaikka kuuluu melkein poikkeuksetta joka ikiseen vuokrakohteeseen. Usein paikkoja on kaksi tai useampikin.
  • Yard service on itsestäänselvyys. Siitä, roskista ja viemäristä voi joutua maksamaan erikseen.
  • “Section 8” viittaa low income housing -ohjelmaan. Ohjelman kautta vuokranantajalle taataan vuokra, mutta asunnon vuokraa todennäköisesti joku, jolla ei ole työpaikkaa tai joka on esimerkiksi työkyvytön. Tai yksinhuoltaja. Suurin osa vuokranantajista ilmoittaa heti ilmoituksessä, että “Not accepting Section 8”.
  • Vuokrailmoituksissa on usein erikseen mainittu, että “military welcome”. Toisinaan on lisäksi jo valmiiksi laskettu, että kuinka paljon voi säästää, kun ei asu tukikohdassa vaan vuokraa BAH:illa (basic housing allowancella) juuri kyseisen kämpän.
  • On tavallista, että virallisen hakemuksen jättäminen maksaa 20-25 dollaria per naama. Tätä summaa ei saa takaisin, vaikka ei asuntoa saisikaan.

Mielessä kannattaa pitää myös, että etenkin Craigslist on täynnä huijauksia. Myös me onnistuimme tälläiseen kaupittelijaan törmäämään heti kättelyssä. Onneksi tälläinen kyyninen suomalainen puhalsi pelin poikki todella nopeasti. Hälytyskellojen pitää soida aina, jos asunnon vuokraaja ei sitä pääse itse henkilökohtaisesti esittelemään, koska matkustelee tai asuu muualla. Joskus tämä voi tietysti olla oikeasti tilanne, mutta silloin asuntoa pitää ihan oikeasti kasvokkain esitellä jonkun muun. Hälytysmerkkejä ovat myös mm. se, että vuokraaja puhuu vähän kyseenalaista englantia, “antaa luvan käydä katselemassa asuntoa ulkopuolelta” ja lupaa postittaa avaimet esimerkiksi takuuvuokraa vastaan. Usein huijaukseen voi viitata myös se, että vuokraajalla on esittää jonkinlainen surullinen tarina, hän puhuu liikaa (fiktiivisestä) perheestään ja yrittää liikaa ns. muodostaa vuokralaisen kanssa jonkinlaisen yhteyden. Meidän tapauksessa tuli sellaista uskonnollista tekstiä ja raamatun lainaamista, että hirvitti.

Kaikkien vuokraajien kannattaa pitää mielessä (niin suomessa kuin ulkomaillakin), että rahaa ei tule koskaan ikinä milloinkaan lähettää kellekään, jonka kanssa ei ole puhunut kuin sähköpostilla. Rahaa ei tule koskaan antaa, ennen kun asunnon on nähnyt ja sopimuksen tehnyt. Kannattaa myös aina googlettaa asunnon osoitteella kun on sen saanut. Voi hyvin olla, että esiin hyppää sen asunnon oikea vuokrailmoitus, mistä tiedot on varastettu.

dumbfounded
Tältä tuntuu välillä, kun yrittää asuntopaljoudessa navigoida. Tai kun miettii, että miten kukaan selviää ilman oikeaa keittiötä.

PS. Tälläistä tekstiä tuli meidän huijarilta. Ihan oikeasti.

1465669557

Leave a Comment