Skip to content

Tag: get to know me

Kun konsultti tarhatädiksi rupesi

Takana on nyt ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa. Aamusta iltamyöhään päällä oleva läppäri on vaihtunut lapsilauman kaitsemiseen päiväkotiympäristössä, alan kirjallisuus koulukirjoiksi. Vaikka voin rehellisesti sanoa, että olen ihan järjettömän väsynyt työpäivien jälkeen, niin olo on myös helpottunut. Töihin on kiva mennä. Homma on ihan eri tavalla mielekästä kuin se, mitä olen tähän asti tehnyt: rekrytointia- ja henkilöstöhallintoa, luovaa ja teknistä kirjoittamista, sisällöntuotantoa, onlinemarkkinointia ja kaikkia sen variaatioita. Toimistohommia. 

Motivaatiopulaa on ollut kasvavasti vaivana viimeisen vuoden verran. Se on juontanut siitä, että työstä ei ole saanut mitään irti. Elämä on pyörinyt sanamäärien, Googlesijoitusten ja työsähköpostien ympärillä. Mietin monta kertaa, että mihin oikein olin suuntaamassa, ja oliko tämä ihan oikeasti sitä, mitä muka olin aina halunnut. Sunnuntaisin ahdisti; maanantai ja työsähköpostin avaaminen pelotti. Kuvittelin kuitenkin melkein loppuun asti, että olen jakkupukuihminen, joka viihtyy sen upouuden läppärinsä kanssa toimistokopissa. Nyt voin todeta ja ehkä ääneenkin myöntää (mikä on se vaikein paikka), että väärässä olin. 

Uuden työympäristön ehkä paras anti on ollut se, että olen tajunnut, että hei, minä ihan oikeasti osaan! Että minä pystyn muuhunkin kun siihen läppärin tuijottamiseen ja aspahommiin, ja että voin astua pois omalta mukavuusalueelta ja ihan oikeasti pärjätä. Parantamisen varaa tietysti on ihan valtavan paljon, mutta jostain pitää aloittaa. 

Pärjääminen ei rajoitu myöskään pelkästään siihen henkiseen puoleen, vaan myös siihen, että toistaiseksi näin vähän fyysisempikin työ on sopinut oikuttelevalla kropalle varsin hyvin – ja vaikka halusinkin niin aiemmin uskoa, niin en ollut ihan varma ja pelkäsin pahinta. Toivun edelleen vuosia sitten tapahtuneesta ratsastusonnettomuudesta, joka jätti selkään varsin ikävää vahinkoa. Käyn fysioterapiassa sitkeästi joka viikko ja aloittelen taas monen vuoden tauon jälkeen myös salilla treenaamista. Jaksan käydä koirankin kanssa lenkillä jo melkein joka päivä ilman, että tarvitsee irvistellä kivusta puolessa matkassa.

Pitkään vaikutti siltä, ettei mitään muuta vaihtoehtoa olisikaan kun jatkaa samaa rataa tai jäädä kotiin kärsimään, mutta tässä sitä kuitenkin edetään elämässä. Vaikka kuinka olisi lääkäri sanonut, että ehkä olisi hyvä idea vain pidättyä niissä toimistohommissa. 

Leave a Comment

Here we go – visapaperit on postissa

QUOTE1

Blogin avaamisen kunniaksi pätkä viime marraskuulta, kun blogi ensimmäisen kerran tuli mieleen ja visaprosessi potkaistiin käyntiin:

Pitkä matka kohti uutta, ihanaa elämää alkakoon!

Mukana matkalla – ja hyvin pitkälti myös sen tarkoitus – mies, joka kulkekoon kirjoituksissa nimellä J. Etäisyyttä toistaiseksi tuhansia maileja ja aikaeroa 12 tuntia. Taivalta yhdessä jo hyvän matkaa, edessä viimeiset kuutisen kuukautta ennen kun tämä tyttö viimein pääsee purkamaan matkalaukut yhteiseen asuntoon.

Jännittää, ihastuttaa ja vähän hirvittää.

Blogi seuraa arkielämää ensin Turussa ja myöhemmin – toivottavasti – Hawaiin lämmössä. Ajatuksia muuttoprosessista, vieraalle maalle lähtemisestä ja vähän kaikesta muustakin. Blogi toimii lähinnä allekirjoittaneen päiväkirjana sekä tapana purkaa paitsi mietteitä, myös turhautumista, jännitystä ja toiveita.

He traveled in order to come home – William Trevor

Leave a Comment