Skip to content

Tag: hääsuunnittelua

Asiaa häistä (tai niiden puutteesta)

hääkimppu
“Simplicity is the ultimate sophistication” – Leonardo Da Vinci

Tuli hyvin aikaisessa vaiheessa selväksi, että meidän parisuhteessa minä en ole se, joka on pienenä unelmoinut satuhäistä. En vain osaa nähdä itseäni pitkässä mekossa tai kävelemässä kirkon alttarille. Olen nyt jonkun aikaa paininut myös sen kanssa, että tunnen jonkinlaista velvollisuutta innostua häiden järjestämisestä, minkä takia olen myös ottanut asiasta ihan tarpeetonta stressiä. Taannoin onnistuin motivoimaan itseäni sen verran, että luonnostelin hääsoittolistaa, mutta hetkellinen toimeliaisuuden puuska jäi sitten siihen.

Asiaa pahentaa se, että meillä ei ole oikeastaan vielä kovin tarkkaa käsitystä siitä, milloin häitä ihan oikeasti vietetään. Hommassa on monta liikkuvaa osaa, joista vaikeimmat ovat miehen komennuksen ja visan aikataulu. Merijalkaväki ei ole minun aikanani vielä kertaakaan suoriutunut yhdestäkään reissusta suunnitellussa aikataulussa. Tiedossa on vain, että miehen olisi tarkoitus palata maahan joskus kesäkuun aikana ja naimisiin olisi tarkoitus mennä sitten komennusta seuraavalla kotilomalla.

Aikataulu ja sen puute on vaikuttanut merkittävästi siihen, että meistä kumpikaan ei ole edes yrittänyt lähteä suunnittelemaan mitään. Tulin myös siihen lopputulokseen, että se on meidän päivä – mitä sitten, jos meillä ei ole kakkua tai pöytiintarjoilua, livebändiä tai limusiinikyytiä? Miksi minä tunnen huonoa omatuntoa siitä, etten jaksa innostua häälehdistä?

Se tiedetään, että vihkiminen tapahtuu miehen perheen tiluksilla pienen lammen ääressä (“trust me it’s not gonna rain” -J), minkä jälkeen olisi tarkoitus suunnata porukalla syömään. Kiitos siitä, että edes saadaan joku vihkimään kiireiseen aikaan ja olemattomalla varoitusajalla, kuuluu miehen äidille. Päivää tullaan viettämään vain kaikista läheisimpien kanssa, joille luovutetaan pitkälti (ja suurella ilolla) myös vastuu päivän suunnittelusta. Ainut vaatimus taisi olla, että vieraita ei ole yli kahtakymmentä – nyt tuntuu tosin kymmenen vielä realistisemmalta. 

Päätettiin myös, että jos myöhemmin herää hinku niitä häitä viettää, niin järjestetään sitten jonkunnäköinen valojen uusimistilaisuus. Tässä vaiheessa ja tällä aikataululla tuntuu ihan pienenkin tapahtuman järjestäminen vaikealta – etenkin, kun meistä kumpikaan ei ole tällä hetkellä maassa, saati sitten oikeassa osavaltiossa tai kaupungissa. Lennetään molemmat Pennsylvaniaan vasta pari päivää ennen itse häitä, viivytään pari viikkoa ja lähdetään sitten yhdessä Hawaiille. Ja arvatkaa mitä? Ei yhtään prinsessapäivän puute haittaa!

Leave a Comment