Skip to content

Tag: koira

Kun Lilo tuli kotiin

Hawaiilla on valtava määrä kodittomia koiria. Kaduilla ei omistajattomia koiria näe yhtään, mutta eläinkodit ovat täynnä ja sijaisperheetkin ilmeisesti loppumassa kesken. Osa koirista (ja muista eläimistä) on hylätty, osa on luovutettu vapaaehtoisesti ja osa otettu huostaan väkisin.

Hawaiian Humane Society järjesti eilen Clear the shelters -adoptiopäivän. Tapahtuma alkoi kymmeneltä, me olimme paikalla ehkä puoli yhdeltätoista ja lemmikkilista oli jo silloin täynnä “adopted!”-merkintöjä. Meidän oli tarkoitus alunperin käydä katsomassa sellaisia keskikokoisia koiria, joista tulisi hyvää lenkkiseuraa ja joita voisi kuskata mukana rannalle, vaelluksille ja ties mihin.

Odotusalueella oli muutamia ns. lasiaitauksia (sellaisia kun näkee amerikkalaisissa leffoissa aina lemmikkikaupoissa), joita me mentiin katselemaan samalla, kun odotettiin että tulisi meidän vuoro. Mies sattui iskemään silmänsä pieneen, sotkuiseen terrieriin, joka makasi aitauksensa nurkassa ja tärisi. Jotenkin onnistuimme rakastumaan tähän pieneen eläimeen siinä viiden minuutin aikana niin, että kun meidän  vuoro sitten tuli, niin “can we go take a look at some dogs?” muuttui “can we take a closer look at Mayla?”:ksi.

Parka oli aivan käsittämättömän kauhuissaan. Kävelystä ei tullut yhtään mitään, kun koira hakeutui joka ikiseen nurkkaan, ryömi ja yritti päästä takaisin lasihäkkiin, hyllyn alle tai vaikka sisälle hyllyyn. Hetken mietittiin, että onko tässä liikaa työnsarkaa ja että onko tässä koirassa jotain oikeasti vialla, mutta se ajatus katosi aika nopeasti, kun tämä lopulta rauhoittui syliin. Ehkä puoli tuntia myöhemmin meillä oli adoptiopaperit valmiina ja koira nukkui sylissä autossa.

Kaksivuotias tyttö on täysin terve ja juuri leikattu. Se luovutettiin eläinkotiin pari viikkoa sitten yhdessä neljän muun koiran kanssa. Epäilys on, että omistaja oli ns. hamstraaja.

Nimesimme tytön uudestaan Liloksi.

Näin vuorokausi myöhemmin meillä on kotona jo ihan täysin eri koira. Lilo on edelleen hermostunut ja peloissaan, mutta alkaa selkeästi viihtyä paremmin meidän kanssamme. Eilen se ei suostunut aluksi edes liikkumaan omasta nurkastaan, kun taas nyt viihtyy koko ajan mahdollisimman lähellä. Takapihalla on otettu jo iloisia hyppyaskelia ja lenkillä on päästy jo ainakin sadan metrin päähän ennen kun koti-ikävä iskee. Ruokakin on maistunut ihan älyttömän hyvin (ja J:n “salaa syöttämät” possupalat vielä paremmin).

Nyt tyttö näyttää jo vähemmän enemmän kunnon koiraltakin, kun pääsi pitkästä aikaa kylpyyn.

IMG_4599

4 Comments